Hitto!!!!

Nyt tulee vuodatusta.... Anteeksi jo ihan etukäteen...

Mutta mikä helvetti siinä on, ettei asiakasta kuunnella..... Ja nyt puhun (tai siis kirjoitan) eilisestä kampaamokäynnistä.. Kun tilasin aikaa, kerroin haluavani IHAN LYHYET hiukset. Ja tein ajanvarauksen kasvotusten, joten hän näki minut ja hiukseni jo siinä vaiheessa. Ja eilen, kun istahdin siihen tuoliin kerroin saman toiveen. Joten se asia ei ainakaan jäänyt epäselväksi..  Hiusten värin suhteen annoin muuten vapaat kädet, mutta en halunnut punaista.  Ja kerroin inhoavani polkkatukka-mallia.

Ja mitä sain????? V...u puolipitkät melkein polkkatukkamallin....Hän vain sanoi, että tässä on vielä monta mallia ennen lyhyitä hiuksia....Siis WTF.... Ja ei suostunut leikkaamaan lyhyemmäksi..Ja ei se ees perustellut asiaa esim. ettei mulle sovi lyhyet vaan että tässä on vielä monta mallia ennen sitä.. Ja mulla on arpi oikealla puolella otsassa, joten halusin jakauksen vasemmalle. Ei kuunnellut tätäkään toivetta. Väri on nyt tumman ruskea (ennen olin blondi) jossa on vaaleita raitoja. Tähän en vielä osaa sanoa. sillä vaatii vähän totuttelua katsella itseään peilistä. Noi raidat on aika makeet tummissa hiuksissa.  Mä olin eilen niin helvetin raivona ettei ois tullut ees näin siistii tekstiä....

No juttelin eilen töissä ihmisten kanssa asiasta ja moni sanoi, ettei ole saanut heti lyhyttä hiustenleikkuuta vaan eräskin oli vaihtanut VIISI kertaa kampaajaa kunnes oli toive toteutunut. Ja kyseiselle naiselle sopii lyhyet hiukset täydellisesti.. Tutkailin netistä noita kampaamon sivuja  ja varsinkin niiden hinnastoja ja syykin selvisi.. Esim. puolipitkien hiusten värjäys ja leikkaus maksaa monta kymmentä euroa enemmän kuin lyhyiden hiusten... Joten ei siinä ole muusta kyse kuin rahasta. Mutta tämäkin kampaaja menetti enemmän kuin luulikaan. Jos olisi kuunnellut minua ja mun toiveita, olisin alkanut käymään siellä vakituisesti ainakin 5-6 viikon välein. Nyt kierrän kyseisen kampaamon kaukaa.. Ja kun saan kasvatettua vähän noita etuhiuksia (saadakseni sen jakauksen sinne minne halusin) leikkaan ennen kampaamoon menoa takaa itse lyhyeksi ja sanon kampaajalle että  tähän uusi malli.. Saanpahan lyhyet hiukset...

Nyt jännittää..

Lähdin toissapäivänä kävelylle ajatuksena kiertää kaikki lähialueen kampajat kysellen hiustenleikkuuaikoja. Ja niitä kampaamoja on paljon täällä päin. Jotenkin en osaa puhelimitse varata aikaa vaan mun pitää nähdä se tuleva uusi kampaaja kasvotusten. Se valinta on sikavaikee, kenen antaa loppupelissä omia hiuksia leikellä..

Kun astuin ensimmäiseen kampaamoon sisään, siellä oli ulkolainen mies jolla oli todella hyvin leikatut hiukset itsellään. Mutta vahinko, hän ei ymmärtänyt, mitä olisin halunnut hiuksilleni tehdä.. Tuli kielimuuri väliin. Enhän uskalla sellaiseen mennä. Onhan kysymys koko hustyylin muutoksesta. Apuva......

Muuten kiertelin lähiseutua ja huomasin joidenkin liikkeiden olevan suljettu (kesäloma-aika) ja joihinkin oli viikon jono...Mutta viimein löysin yhden iloisen kampaajan jolle sain ajan huomisaamuksi kello 9.00... Sanoi laittavan jotain väriä leikkauksen lisäksi... Saas nähdä liikunko koko kesänä kotoo mihinkään.... APUVA!!!!!!

Kävin eilen Helsingin keskustassa tapaamassa ystävääni ja ajelin sen jälkeen pitkin kaivopuiston rantaa. Jäätelökioskeihin oli jonot ja aurinko paistoi. En ollut aikoihin käynyt Munkkisaaressa, mutta huomasin sen muuttuneen aivan hirveästi. Siitä oli tullut kaunis paikka. Paljon vihreitä alueita ja uimaranta. Ihmiset paistattelivat päivää ja jotkut rohkeat olivat uimassa.  Sinne aion mennä auringon ottoon vapaapäivinä.  Ja palaan varmasti tulevaisuudessa aiheeseen lisäkuvien muodossa.Tuli ekaa kertaa tänä kesänä fiilis, että nyt on kesä saapunut... Suosittelen piipahtamaan.. Se on tarpeeksi kaukana turisteista mutta tarpeeksi lähellä keskustaa.. Ihana paikka kerta kaikkiaan....

Tekis mieleni kirota.....Mur...

Sillä mulla menee yksinkertaisesti hermot.... Mulla on oikea käsi niin saakelin kipee ja se on vain mun ihan oma vika.. Olin eilen salilla ja en malttanut olla treenaamatta myös käsivarsia. En tehnyt paljoa. Pienillä painoilla ja lyhyitä sarjoja......Mutta kun en sais tehdä edes niitä. Jo vuosi mennyt kaiken maailman hierontoihin ja kortisoonipiikkeihin ja ei tuu kädet kuntoon.. Alkaa allit jo roikkumaan siihen malliin etten kehtaa hihattomassa kulkea yleisillä paikoilla.

Mulla oli nestettä olkapäässä ja siihen on isketty ainakin kaksi kortisoonipiikkiä puolen vuoden sisään. Ja mun epäkäs-lihasta on hierottu ja hoivattu vuoden verran ja ei tuu kuntoon. Tuntuu, että pahenee vaan. Viimeisin hieroja antoi kyllä yhden positiivisen diagnoosin. Se ei ole "jäätynyt olkapää" minkä paraneminen veisi vuosia hyvällä tuurilla. Jotkut ovat joutuneet vaihtamaan ammattia kyseisen vaivan takia.  Mutta ei kait se auta muu kuin ottaa puhelin kiltisti käteen ja varata aika taas hierojalle.. Viimeisen käynnin jälkeen mulla särki päätä kaksi päivää...Kyllä juiliiiii... Ja kun halut treenaamiseen ois aivan valtavat..

Salimietteitä.

Tulin just salilta hikisenä mutta tyytyväisenä siitä, että tuli tänäänkin tehtyä jotain laihdutuksen ja varsinkin itsensä terveyden eteen.

Aloitin treenit tietenkin crosstrainerilla. Siinä vieressä oli  nainen, johon olin törmännyt aika usein samalla salilla. Moikattiin ja alettiin juttelemaan koirista yms. Se 10 minuuttia kului tosi huomaamatta ja nopeasti. Vaikka tuli hiki ja hengästyin kunnolla kyseisessä vehkeessä, mulla oli hyvä mieli. Joskus tuijotan sitä aikaa ja mietin, että loppuis jo ja joskus pienennän kaltevuuttakin kun tuntuu etten jaksa enää. Mutta en nyt.

Lopun treenin ajan mietin treenikaverin merkitystä suoritukseen ja motivaatioon. Ja uskon, että kaverin kanssa trenatessa jaksaa ehkä paremmin.Toinen voi myös korjata jotain asentoa jos huomaa toisen tekevän väärin jotain. Ehkä uskaltaa treenatakin kovempaa ja suuremmilla painoilla. Mie oon aina yksin nykyään, sillä ystäväni asuvat kauempana ja heillä voi olla kausikortit toisiin saleihin. Olisi ihanaa saada houkuteltua joku kanssani samalle salille ja vielä ihanempaa olisi, että aikataulut täsmäis ja sais treenikaverin. Tätä miettien mie lähden nyt suihkuun ja valmistaudun töihin lähtöön. Heippa..

Kaupunkijuhannus!

Yleensä vietämme juhannuksen jossain mökillä tai muuten sisä-Suomessa kotiseudulla, mutta nyt lupasivat niin kylmää ilmaa, joten päätimme olla vaan kotona. Olenkohan tulossa vanhaksi, mutta viihdyin kaupungissakin tuon juhlapyhän.

Aaton aamukahville laitoin sitruunamuffinsseja kermavaahdolla. Päätin sallia myös itselleni sellaisen pienen makean. Kävin aamulla salilla joten ilman tunnontuskia aamukahvin kanssa se maistui hyvälle.

Päivällä otin rennosti ja luin sen Sidney Sheldonin kirjan "Koston jumalat". Sheldonin kirjat ovat sellaisia, että kun niitä alkaa lukemaan on luettava samantien loppuun asti. Ei yksinkertaisesti voi jättää kesken. Hyvä lukunautinto. Ja juhannusiltana tuli tuo Meddusan ansa- elokuva telkkarista ja hykertelin kun kirja löytyy hyllystä. On hauskaa verrata kumpi on parempi, kirja vai leffa.

Sitten grillailimme konjakkikassleripihvit, keitimme uudet perunat ja tottakai pöydästä löytyi myös silliä. (ei tosin mun lautaselta). Erilaisia grillisalaatteja pihvin seuraksi ja lämmintä patonkia. Ja hyvää oli.

Ilta kului nautiskellen pari lasia kuohuvaa ja lauleskellen vähän karaokea. Kävimme myös pyöräilemässä ja piipahdimme yhdellä terassilla nauttimassa pari drinkkiä. En ottanut paljoa tuota alkoholia, mutta heräsin aamulla kamalaan päänsärkyyn. En tiedä johtuiko särky nautitusta alkoholista vai aaton salitreeneistä (tein jonkun verran myös käsitreeniä) mutta se ei meinannut lähteä millään pois.

Juhannuspäivän aamiaiseksi grillasimme makkaraa ja nautimme mm. graavilohesta. Koko päivä meni vain kotosalla laiskotellen ja rentoutuen. Nyt sitten jaksaa tänään mennä illaksi töihin ja aloittaa arjen. Mites teidän juhannus meni? Toivottavasti nautitte siitä, sillä tästä se kesä alkaa....

Juhannuskynnet!

Olen työssä, jossa ei oikein kynsilakkaa saa pitää. Tästä syystä en kovin usein lakkaa kynsiäni ja pidän kynteni lyhyinä. Tänään tuo kynsien lyhyys harmittaa, sillä innostuin lakkailemaan pitkästä aikaa.

Tutkailin tuota kynsilakkavarastoani ja huomasin sen olevan varsin suppea. Paljon tuli kyllä heitettyä roskiin muutossa, mutta onneksi ei aivan kaikkia.

Väriksi valitsin  LCN-merkin sävyn 82. Se on vähän oranssiin vivahtava punainen mutta ei liian oranssi.

Kynsilakan päälle löysin laatikoiden pohjalle vähän pienii "kiviä". Ne on kyllä liian isoja lyhyisiin kynsiin mutta tulipahan kokeiltua. Ja Top Coat Fixator-päällyslakkaa pintaan. Onneksi ei ole hellekelit ettei noita varpaiden kynsiin tarvitse vielä mitään laittaa. Haluan meinaan ostaa jotain ihanaa uutta lakkaa, joten siitä jossain vaiheessa myöhemmin. Nyt aamiaisen tekoon. Heippa kaikille ;))

Pitkät vai lyhyet hiukset?

Siinä kysymys jota me kaikki naiset varmaan jossain elämän vaiheessa varmaan mietimme. Itselläni se on aika ajankohtainen ongelma sillä olen todella kyllästynyt tähän lookkiin.

Mulla on tällä hetkellä pitkät hiukset mutta hirveän ohuet. Joten haksahdin vuosi sitten "teippeihin" eli tuuhennukseen.. Olen ollut kyllä tyytyväinen näihin, mutta kun omat kasvaa mielestäni liian nopeasti, niitä pitää korjailla 5-6 viikon välein. ja aina se kampaajalla käynti kestää pari tuntia. Ja rakastan uimista, joten ne lisäkkeet eivät oikein tykkää mm. merivedestä.

Tiedän kyllä, että myös lyhyet hiukset vaativat tiheitä kampaajalla käyntejä, mutta silloin siellä ei tarvitsisi istua kahta tuntia kerrallaan. No tätä pulmaa pähkäillessäni tutkin nettiä ja löysin iltasanomien sivuilta linkin siitä, miten voisin itse mitata kasvoni (ne on vähän neliön muotoiset) suhteen korviin?? Pääset itse tutustumaan aiheeseen TÄSTÄ. Itselläni tuo mitta 5cm eli sen testin mukaan mulle pitäisi sopia lyhyet hiukset.

Toinen testi oli virtuaalikampaaja, jossa kävin leikkimässä uusia tyylejä itselleni. Ja hauskaa oli.. Siinä pitää kylläkin kirjautua ja ladata oma kuva, mutta jos se ei haittaa niin pääset itse testailee uusia tyylejä TÄÄLTÄ . Ja siellä sivuilla on vain julkkisten hiustyylejä ja en kylläkään löytänyt sitä mitä hain. Mutta kuvahaulla hiusmallit 2015 löysin seuraavan mallin.





(kuva on kopioitu netistä johon pääset TÄÄLTÄ ) Ja vaikka tuo kampaus vaatii vissii permanentin niin aion kokeilla. Nyt vaan pitää löytää hyvä kampaaja.. Ainoa haave vaan ois että sais nää omat kasvot myös vaihtaa kyseisiin kasvoihin. Kaunis malli. Nyt pitää lähteä kauppaan ostelemaan juhannuseväitä...Heippa kaikille.

Eilisiä kirpparilöytöjä!

Kävin eilen piipahtamassa yhdellä pienellä kirpputorilla. Ne on mulle vaarallisia paikkoja, sillä koskaan en pääse sieltä ulos tyhjin käsin..En vaikka kuinka yrittäisin... Jos en muuta löydä niin kirjoja...Ja kun mulla ei niitä mukamas yhtään ole..Heh,heh...

Tässä olisi niistä eilinen saalis. Ja onneksi mulla ei ollut niitä jo kirjahyllyssä.. Sidney Sheldonin Koston Jumala, Robert Ludlumin Medusan ansa ja Satu Rommin Kahvia ja guruja.. Sheldonin kirjoja mulla onkin jo aika monta..

Mutta Ludlumin kirjoja ei ollut kuin kolme ennestään.

Tuon Satu Rommin kirjoja ei ole yhtään, mutta olen kiinnostunut joogasta ja matkailusta joten toivon sen olevan hyvä lukukokemus...Ja löysin mie myös yhden laukun ja nyt toivon, etten saa hirveää vihanryöppyä niskaani, sillä ostin "Guessin" laukun. Ostin sen ajatuksella arkilaukuksi ja en odota sen olevan aito. Siinä ei ollut mitään aitousjuttuja mukana ja hintakin oli niin alhainen joten sekin kertoi mulle paljon. En yleensä kannata esim. sellaisia kauppoja jotka myyvät kopioita merkkituotteista mutta mielestäni kirpputori jossa ihmiset vain siivoavat kaappejaan ja laittavat tavaran kierrätykseen on ihan toinen juttu. Tässä olisi nyt se ostos....

Mielenkiinnosta tutkailin vähän nettiä ja kuvahaulla löysin samantapaisen laukun mutta ruskean. Siinä tuon soljen oikea puoli oli suora ja kapea eikä siinä ollut tuota neliön muotoista koristetta.. Mun laukusta sellainen löytyy joten...Hyvä ja todella halpa arkilaukku..(En hennoisi aitoa laukkua arkikulutuksessa käyttääkään.) Mutta niille, jotka ovat vihaisia siitä että ostan yleensä käytetyn feikin haluan kertoa ostaneeni noin 10 vuotta sitten Guessin lompakon oikein Guessin liikkeestä aitoustodistuksineen kaikkineen ja se on ollut jokapäiväisessä käytössä. Ei lika näy vaikka kädessä sitä yleensä kannan ja ei ole paljoa kivet irtoilleet... ja vetoketju kolikkopuolella toimii kuin uutena.

Että tämmöistä eilen.. Nyt aamupalaa ja salille. Mulla alkoi meinaan juhannusvapaat..Heippa kaikille <3

MUR MUR!!!!

Mun naisen logiikka ei oikein ymmärä noita miehiä... Varsinkaan tuota joka asuu täällä...  Sillä on sellainen pakkomieli, että pyykkikori pitää olla tyhjä. Eli jos laitetaan koneeseen tummia (lue mustia) vaatteita, niin tämä isäntä ei voi jättää kirkkaan punaisia pikkareita tai valkoisia puseroita pyykkikoriin vaan tunkee nekin sinne koneeseen.. Olen jankannut tästä asiasta 11 vuotta ja ei mene perille!!!! Muutettiin tähän asuntoon helmikuussa ja ostin uuden koneen. En ole antanut vapaaehtoisesti hänen pestä sillä mutta minkäs teet?  Eli suomeksi ostan valkoisia puseroita mutta ne kaikki ovat harmaita.. Ja mitä hyötyä tuosta on? Säästöä? Ei todellakaan sillä joudun pesemään niitä puseroita uudelleen Vanishilla ja meillä lojuu pyykkitelineet monta päivää täynnä ihan kuin ei olisi muutenkin ahdasta... Ja mikä naurettavinta....Se pyykkikori alkaa täyttyä uudelleen muutaman tunnin sisällä...Tämä käy hermoille niin paljon että tekis mieleni vaan huutaa....

Onko teillä jollain samankaltaisia ongelmia? Ehkä meillä naisillakin on omat tapamme joita nuo miehet ei tajuu muttei me naiset noin tyhmiä olla..

                        MUR, MUR.........!!!

Sorry, piti vähän "avautua". Oli kyllä tarkoitus kirjoittaa jostain ihan muusta mutta ehkä huomenna lisää...

Eilen tapahtunutta..

Mulle sattui eilen outo kohtaus. Olen kaupassa töissä meillä käy paljon samoja ihmisiä asiakkaina. Aivan ihania ihmisiä. Sellainen pieni "kyläkauppa" vilkkaan ruuhka-Suomen keskellä.  Rakastan asiakaspalvelua ja työtäni ja mikään päivä ei ole samanlainen kuin edellinen.

No eilen palvelin aivan normaalisti kahta naishenkilöä (äiti ja tytär) kassalla ja he pakkasivat ostokset ja lähtivät ulos tyytyväisinä. Aloin tehdä muita töitä kun yhtäkkiä niistä naisista toinen palasi ostosten kanssa takaisin suoraan mun luokse keskelle myymälää. No luulin laskuttaneeni jotain väärin tai heiltä unohtuneen jotain ostamatta, mutta ei. Se nainen alkoi puhumaan mulle; "Hei näin sinusta unta toissayönä ja rukoilin sun puolesta eilen. Älä huoli, Jumalalla on tarkoitus sinua varten" APUA! Menin aivan sanattomaksi ja en oikein osannut sanoa mitään. Taisin vain sanoa "Oih." Se tilanne tuli ihan "puun takaa" ja mitä sellaiseen oikein voi vastata. Tilanne päättyi kun hän vain kysyi nimeäni, hymyili ja lahti ulos.

Minua taas jäi vaivaamaan. Miten olen tehnyt sellaisen vaikutuksen että ihmiset ajattelevat tai näkevät unia minusta? Eikös kaupan kassat ole henkilöitä joihin ei kiinnitetä paljoa huomiota? 

Mulla on yleensä kaksi asiaa joista en oikein halua keskustella. Uskonto ja politiikka. Uskonto on mielestäni jokaisen henkilökohtainen asia ja itse uskon enemmän kohtaloon. Ja politiikka.....jokainen päätelkööt itse nykymenoa seuraten miksi en siitä halua puhua... Kunnioitan uskovaisia ihmisiä riippumatta siitä mihin uskontoon he itse uskovat. Ja kuuntelen mielelläni jos joku ystävä haluaa siitä puhua, Mutta että tuntematon ihminen tietämättä minusta ja tasapainoisesta elämästäni yhtään mitään näkee unia minusta ja rukoilee puolestani.. Häkellyttävää kerrassaan. Mutta jos ajattelen asiaa toiselta kantilta niin jotkut ihmiset voivat olla niin herkkiä ja heidän enteensä ja vaistonsa voivat olla niin pinnassa että heillä on taito nähdä jotain jota ei itse näe. Aina mun pitää löytää paljon positiivistä kaikesta....(Siis mulla ei ole tummia silmienalusia tai en ole kärttyinen tai jotain vastaavaa)

Kuka tietää mitä toinen minussa näkee. Mutta se oli mun kohdallani outoa. Kuinka joku pääsi raottamaan "työ-minääni" sitä pientä muuria joka tulee kun laittaa uniformun päälle ja alkaa tekemään jotain millä kustantaa vapaa-aikansa? Tuntematon pääsee ns. iholle? APUA;))

Nyyh!!

Ihanaa, mulla on vihdoinkin omaa aikaa koko ilta ja PRKL mulla on hitonmoinen päänsärky. Sitä on kestänyt ja kaksi päivää ja loppua ei näy.. Ja kun olen niin odottanut tätä yksinoloa.

Olin toissapäivänä ja eilen hierojalla joten tuo särky johtuu siitä. Olenhan muistaakseni maininnut että mun olkapää ja oikea käsi on reistaillut jo pidemmän aikaa. Siihen on pistetty metrin (heh,heh) mittaisella piikillä kortisoonia pariinkin otteeseen ja ei tule kuntoon. Kuntosalilla on hieroja ja se hieroi pelkästään sitä kättä ja hartioita ekalla kerralla. Muuten meni ihan hyvin mutta lopuksi se hieroi korvan takaa ja siellä on kuulemma kohta josta käsien lihakset alkavat. Nyt se kohta on hiton kipee ja kipu säteilee koko päähän. Toivottavasti se on ongelman ydin ja toi hieronta auttaisi.

Eilen se hieroja hieroi mun jalat ja alaselän sillä mie treenaan nyt vain alakroppaa ja en halua sen menevän jumiin. Ja se hieroja sanoi juttelevansa sen mun Personal Trainerin kanssa jos ne löytäis jjotain jumpan kaltaista juttua tuohon olkapää-vaivaan.Tahdon itseni kuntoon. Tahdon shoppailemaan ihania uusia vaatteita ja mikä parasta ne vaatteet ois monta kokoa pienemmät... Voih, se ois ihana unelma.

Shoppailusta puheenollen kävin kyllä yks päivä ostelee vähän vaatteita. Tässä ois pari kuvaa niistä paidoista. Ostin myös yhdet vihreät caprit ihan arkikäyttöön mutta niistä ei oo kuvaa. Noi on ihan peruspaitoja mutta kun olen laihtunut viime vuonna sen 10 kiloa niin vanhat paidat roikkuu päällä. Ja mie rakastan vaatteita joita ei tarvitse silittää, sillä inhoan sitä hommaa.. Ostelin myös tietenkin sukkia ja yhdet kengät.

Surffailin aikani kuluksi netissä etsien hyviä uusia blogeja. Olen harmitellut, että ilta-sanomien blogilista lopetettiin. Sieltä löytyi aina kaikkee mielenkiintoista lukemista. Nyt törmäsin  Blogit.fi-sivustoon joka on perustettu blogilistan lopetettua. Sinne sivustolle pääset TÄSTÄ . Ajattelin laittaa myös tämän blogin sinne listoille vaikka en ole tätä kauaa pitänytkään.  Katsotaan, mitä se tuo tullessaan. Nyt pitää lähteä koiran kanssa puistoon. Joten heippa kaikille...

Melkein unohdin...

Melkein unohdin siis koko blogin. Paljoa ei oo kyllä tapahtunutkaan mun pienessä elämässä. Töissä on aika hektistä tällä hetkellä. Mutta aurinko paistaa ja eilen oli kesän eka ukonilma.

Tuolla salilla olen käynyt pari kertaa ja personal trainerin kanssa oli tapaaminen pari päivää sitten. Ja kyllä se mua rääkkäsikin. Me treenataan enemmän alakroppaa kun tuo mun olkapää ei ole vielä kunnossa. Laitteissa ollaan aika vähän mutta muuten tehtään aika lailla kovaa ihan lattialla. Jotain apuvälineitä kuten jumppapalloa tai askelpenkkiä (onkohan toi oikea sana sille astinvehkeelle?) käytetään paljon. Se on mielestäni hyvä juttu, sillä voin treenata vaikka mökillä soveltaen oppejani ja ei tule näin kesällä treenitaukoa. Ja meinasin pökertyä kun se ihana persauksille potkija laittoi mut juoksemaan portaita ylös ja alas.. Huh,huh..

Mulla on paljon parannettavaa ja opittavaa tuon kuntoilun saralla. Olen aina ihaillut, kun ihmiset tekevät alkulämmittelyn crosstrainerillä. Mua on jotenkii pelottanut se laite. Ehkä siinä on liian monta liikkuvaa osaa. Mutta menin yks kerta salille ja siellä lämmittelyhuoneessa ei ollut ketään, joten päätin kokeilla. Alussa tuntui ettei tästä tule mitään joten se kokeilu jäi 4 minuutin mittaiseksi. Jotenkin mun koordinaatiokyky ei meinannut tajuta sitä laitetta. Mutta en antanut periksi. Seuraavalla kerralla päätin tehdä minuutin kauemmin ja siitä se lähti. Nyt teen aina alkulämmittelyt sillä vehkeellä. Ja kyllä tulee hiki..

Joitakin lukijoita saattaa naurattaa nää mun alkeelliset salikokemukset mutta kun on päästänyt itsensä tällaiseksi sadan kilon keijukaiseksi kaikki ei ole aluksi helppoa. Mutta ajattelen aina niin, että kaikille on joskus ollut ensimmäinen kerta olla jollain laitteella tai kokeilla jotain uutta.. En anna sen masentaa itseäni. Elämä on liian lyhyt ja kaunis.

Mutta lisää seuraavalla kerralla. Nauttikaa kesästä. Heippa;))

Moi!

Tästä se alkaa. Loppuelämäni ensimmäinen päivä. Puhuin tässä eräänä päivänä  ystäväni kanssa blogeista ja ajatus jäi pyörimään tuonne pieneen pääkoppaan niin sinnikkäästi joten ei auttanut muu kuin ottaa rohkeasti selvää blogeista ja perustaa oma blogi. Näin alussa tämä ulkoasu varmaan tulee vähän muuttumaan mutta eiköhän tämä  joku päivä näyttä hyvältä. Ja ehkä saan myös joskus ekan lukijan....Hui kauhistus. Nyt kuitenkin kirjoittelen kaikesta vain omaksi ilokseni.

Kuten profiilikuvasta huomaatte, mulla on ihana 9 vuotias villakoirauros nimeltään Topi. Ja mulla on myös 20 vuotias tytär joka just sai ekan oman vuokra-asunnon.. Mulla on myös mies. Siihen aiheeseen palataan varmaan myöhemmissä teksteissä.  Mulla on myös paljon mielenkiinnon kohteita ja haaveita. Käyn kuntosalilla tavoitteena laihduttaa 20 kiloa. Mua kiinnostaa jooga, mutta en ole vielä alkanut harrastaa sitä. Luen paljon dekkareita. Teen joskus käsitöitä tai palapelejä..(joo luit oikein. keski-ikäinen nainen ja tekee palapelejä) Kuuntelen paljon musiikkia, autoilen ja harrastan valokuvausta (tosin en osaa photoshopata). Rakastan sisustamista ja tykkään kierrellä kaupoissa bongaten kaikkee kivaa ja uutta. Ja ilmottauduin tammikuussa nettilukioonkin..

Joten tässä sitä ois vähän infoo mitä ois tulossa.. Nyt mie alan muokkailla tätä ulkoasua. Toivottavasti en hukkaa koko blogia siinä hommassa...